Marjo Kolehmainen, Annukka Lahti
Marraskuussa Suomessakin vietettii sinkkujen päivää. Vaikka kaupallisuudesta helppo kritisoida markkinakikaksi, on taustalla huomio sinkuista potentiaaisesti merkittävänä asiakasryhmänä. Sinkkujen määrä on lisääntynyt kaikissa länsimaissa merkittävästi 1960-luvulta lähtien etenkin avioerojen yleistymisen myötä. Erityisen paljon sinkkuja on Pohjoismaissa, myös Suomessa. Tätä selittää yksilökeskeinen kulttuuri, hyvinvointivaltioiden tuoma taloudellinen turva, avioerot hyväksyvä luterilainen uskonto sekä naisten verrattain hyvä asema. Lisäksi epätyydyttävistä parisuhteista lähtemisestä on tullut hyväksyttävämpää kuin aiemmin.
Sinkkujen määrän lisääntymisestä huolimatta parisuhdetta ja perhettä pidetään yhä kaikista ihanteellisimpina läheissuhteiden järjestämisen tapoina. Kahdenvälistä, monogaamista parisuhdetta pidetään edelleen toivotuimpana intiimisuhteiden järjestämisen tapana, jonka ympärille perhe-elämä ja sosiaalinen elämä monella tavalla rakentuvat. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että samaa sukupuolta olevien suhteille ja heidän perheilleen on haettu yhteiskunnallista hyväksyntää ja laillista tunnustusta nimenomaan sopeutumalla normiin pysyvästä, monogaamisesta parisuhteesta ja lasten hankkimisesta.
Suosituissa yksilöpsykologisissa tulkintakehyksissä sinkkuus ymmärretään kyvyttömyydeksi solmia läheissuhteita. Tämänkaltaiset tulkintakehykset estävät tunnistamasta sinkkujen kokemuksia yhteiskunnallisiin valtasuhteisiin liittyvinä kysymyksinä. Sinkkuutta käsitteellistetään yhä puutteen, poissaolon ja vaillinaisuuden kautta. Tällöin sinkkuus näyttäytyy poikkeamana normista, jopa henkilökohtaisena epäonnistumisena. Tarvitaankin näkökulmia, jotka edesauttavat sinkkuuden ymmärtämistä sosiaalisena kategoriana ja poliittisena kysymyksenä. Lisäksi esimerkiksi feministinen intersektionaalisuuden analyysi tarjoaa välineitä sen pohtimiseen, kuinka sinkkuuden kokemukset eriytyvät vaikkapa sukupuolen, seksuaalisen suuntautuneisuuden, etnisyyden ja yhteiskuntaluokan mukaan.
Lähde:
Kolehmainen, Marjo & Lahti, Annukka. (2020). Sateenkaarisinkut. Teoksessa Annukka Lahti, Kia Aarnio, Anna Moring, & Jenni Kerppola (Toim.), Perhe- ja läheissuhteet sateenkaaren alla. Helsinki: Gaudeamus.
